STHY Eettiset ohjeet LOW4 - Flipbook - Page 10
Kuoleva potilas tehohoidossa
Tehohoidon voimavarojen turvaaminen ja laadunvalvonta
Jo tehohoidon määritelmä sisältää jatkuvan kuoleman riskin olemassaolon.
Tilapäiseksi arvioitua hengenvaaraa ei aina pystytä torjumaan. Syitä siihen
voivat olla potilaan tilan yllättävät muutokset hoidon aikana tai alun perin
liian toiveikas arvio selviytymismahdollisuuksista.
Vaikka tehohoito on runsaasti resursseja vaativaa toimintaa, hoitojaksojen
lyhyys pitää tehohoidon keskimääräiset kokonaiskustannukset kohtuullisina.
Tehohoito onkin hyvin kustannustehokas hoitomuoto, kun kustannukset
suhteutetaan hoidon vaikuttavuuteen.
Kuolevan potilaan hoito edellyttää ennusteen toivottomuuden toteamista
ja hänen sekä hänen läheistensä valmistamista kuoleman kohtaamiseen.
Hoidon tavoitteena on parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen
läheistensä tukeminen ja parhaan mahdollisen elämänlaadun takaaminen
kuoleman lähestyessä. Potilaan kipua ja muuta kärsimystä pyritään
lievittämään kaikin mahdollisin keinoin.
Tehohoitoa koskevat silti samat palveluiden rahoittamisen lainalaisuudet
kuin muutakin terveydenhuoltoa. Resurssien ollessa rajalliset yhdelle
potilaalle annettu hoito voi rajoittaa jonkun toisen hoitoa. Tämän takia
hoitopäätöksen on perustuttava jokaisen potilaan tilanteen yksityiskohtaiseen
selvittämiseen ja mahdollisimman tarkkaan tietoon hoitomenetelmien
tuottamista tuloksista.
Ennustearvio perustuu lääkärin kliiniseen kokemukseen, hoidoille
saatuun vasteeseen ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaan tietoon
elintoimintahäiriöiden vaikutuksesta ennusteeseen. Päätökset olla
aloittamatta hoitoa tai luopua jo aloitetusta hoidosta ovat raskaita. Hoidosta
luopuminen pitäisi mahdollisuuksien mukaan ratkaista usean asiantuntijan
yhteispäätöksellä ratkaisun luotettavuuden lisäämiseksi sekä toisaalta
päätöksentekijöiden ja potilaan läheisten henkisen kuorman keventämiseksi.
Tehohoitoyhteisön pysyvä eettinen velvollisuus on seurata hoitotuloksiaan
ja suhteuttaa ne sekä tehtyihin potilasvalintoihin että sovellettuun
hoitoteknologiaan. Realistinen käsitys oman toiminnan tuloksista saadaan
vain, jos niitä verrataan muiden samankaltaisten yksiköiden tuloksiin.
Toiminnan ja tulosten systemaattinen vertaaminen muiden toimijoiden
työhön onkin suositeltava laadunvalvonnan työkalu. Vertaisarviointi voi
myös osoittaa keinoja oman toiminnan kehittämiseen tunnistamalla muiden
menestyksekkäitä toimintatapoja sekä oman toiminnan kehityskohteita.
Tajuissaan olevalla potilaalla, joka haluaa tietää tilastaan, on oikeus saada
tieto kuolemaa kohti etenevästä tilanteesta. Myös läheisille tämä tieto tulee
kertoa. Useimmille on hyvin tärkeää saada mahdollisuus hyvästijättöön.
Potilaalla on oikeus oman vakaumuksensa mukaisen tuen saamiseen
esimerkiksi oman seurakunnan edustajan, sairaalapapin tai potilaan
vakaumuksen mukaisen muun tukihenkilön toimesta.
Potilaan läheisille on kerrottava tilanteen toivottomuudesta niin pian
kuin se on todettu. Tavoitteena on, että läheiset ymmärtävät hoidon
rajoittamispäätöksen, mutta heille ei tule siirtää vastuuta lääketieteellisistä
ratkaisuista.
Kun potilaan ennusteen toivottomuus on todettu ja tilanne on
selvitetty läheisille, luopuminen elintoimintojen tukihoidosta on eettisesti
hyväksyttävää. On huolehdittava siitä, ettei potilaalla ole kärsimyksiä ja että
olosuhteet mahdollistavat arvokkaan kuoleman sekä läheisten hienovaraisen
huomioonottamisen.
Hoidon rajoittamista tai siitä pidättäytymistä koskevat päätökset
perusteluineen on kirjattava sairauskertomukseen. Tehohoidossa
työskenteleviä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa on valmennettava
kuoleman kohtaamiseen, kuolevan potilaan hyvään hoitoon ja läheisten
myötätuntoiseen tukemiseen.
Jos potilas todetaan toivottomasti sairaaksi eikä mahdollisuuksia
menestykselliselle hengityslaitteesta vieroittamiselle ole, tulee
hengityskonehoidosta luopua. Tällöin on tarvittaessa tehokkaalla lääkityksellä
varmistettava, ettei potilaalle synny ahdistuksen tunnetta. Tämän jälkeen
kaikki muutkin tukihoidot voidaan lopettaa.
10
Tieteellinen tutkimus tehohoidossa
Tehohoidon kehittyminen edellyttää tieteellistä tutkimusta. Kliinistä
tutkimusta tehtäessä on noudatettava sitä koskevaa lainsäädäntöä ja
huolehdittava tutkimuksen eettisyydestä, potilasturvallisuudesta ja
tutkimustulosten oikeellisuudesta hyvän kliinisen tutkimustavan (Good
Clinical Practice, GCP) periaatteiden mukaisesti. Tieteellisen tutkimuksen etu
ei saa koskaan mennä potilaan turvallisuuden edelle.
Kliininen tutkimus edellyttää aina tutkimuseettisen toimikunnan
puoltavaa lausuntoa sekä tutkimusta koskevien säädösten noudattamista.
Kliiniseen tutkimukseen osallistuminen edellyttää tutkittavan omaa
kirjallista suostumusta, jonka hän on vapaasta tahdostaan antanut saatuaan
tutkimuksesta riittävät tiedot ja ymmärrettyään ne.
Tehohoidolle on ominaista, että vaikea sairaus ja sen hoito heikentävät
päätöksentekokykyä siten, että potilas ei useinkaan ole kykenevä
antamaan itse pätevää suostumusta. Tällöin kirjallisen suostumuksen
voi hänen puolestaan antaa hänen lähiomaisensa, muu läheisensä tai
laillinen edustajansa, joka on saanut ja ymmärtänyt tutkimusta koskevat
tiedot. Suostumuksen tulee olla osallistujan oletetun tahdon mukainen.
Suostumuksen vapaaehtoisuus tarkoittaa täyttä oikeutta kieltäytyä
tutkimuksesta ja myös oikeutta peruuttaa suostumus milloin tahansa ilman,
että siitä seuraa potilaalle haittoja.
11
