STHY Eettiset ohjeet LOW4 - Flipbook - Page 9
Eettisiä erityiskysymyksiä tehohoidossa
Potilaan ja hänen läheistensä kohtaaminen
Tehohoidossa potilas on täysin henkilökunnasta riippuvainen, mikä on
otettava huomioon kaikessa potilaan ja hänen läheistensä kohtaamisessa.
Tiedottamisen yhdenmukaisuus on korostuneen tärkeää tehohoidossa.
Sairaudesta, hoidoista ja ennusteesta tiedottamisesta on sovittava etukäteen
lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kesken.
Suurella osalla tehohoitoon tulevista potilaista on ainakin hoidon
alkuhetkinä alentunut tajunnan taso, mutta potilasta arvostava kohtelu on
ehdoton vaatimus tajunnan tasosta riippumatta. Tehohoitopotilasta pitää
kutsua aina kunnioittavasti omalla nimellään niin häntä puhuteltaessa kuin
henkilökunnan keskinäisessä kanssakäymisessä.
Tehohoitopotilaan kohtaamiseen liittyy lähes aina kommunikaation
haaste. Tarve keskusteluun ja tiedon välittämiseen on vakavassa tilanteessa
suuri, mutta potilaan kyky ilmaista tahtoaan ja vastaanottaa tietoja on
rajoittunut. Jos potilas ymmärtää tilanteen ja pystyy kommunikoimaan, hänen
tilanteestaan on kerrottava rehellisesti ja ymmärrettävästi niin tarkasti kuin
hän toivoo. Hänelle on myös annettava riittävästi aikaa asian ymmärtämiseen
ja kysymysten esittämiseen. Häntä on rohkaistava tuomaan esiin hoitoa
koskevat toiveensa.
Kriittinen sairaus ja sen edellyttämä lääkitys heikentävät usein lähimuistia,
ja keskustelut on tarvittaessa toistettava. Ihmisarvon kunnioittamiseen kuuluu
myös keskustelu potilaan kanssa muista hänelle tärkeistä asioista hänen sitä
toivoessaan.
Intubaation tai henkitorviavanteen takia puhekyvyttömän, mutta
tajuissaan olevan potilaan kohtaaminen on erityisen vaativaa. Tässäkin
tilanteessa tulee pyrkiä kommunikoimaan potilaan kanssa ja antamaan
hänelle riittävä informaatio.
Läheisten tukeminen on osa potilaan hoitoa. Läheisten kohtaaminen
on aina tärkeää, mutta erityisesti silloin, kun potilas on tajuton tai muutoin
kyvytön kommunikoimaan. Keskustelu potilaan tilanteesta tulee käydä
ulkopuolisilta suojatussa tilassa ja siihen on varattava riittävästi aikaa.
Mukana tulisi olla potilaan hoitaja ja lääkäri. Kysymyksiin, myös kriittisiin,
tulee vastata selkeästi ja totuudenmukaisesti. Maallikon silmin tehohoidon
valvonta- ja hoitomenetelmät voivat näyttää pahemmilta kuin miten potilas
ne todellisuudessa kokee. Tämän asian läpikäyminen saattaa osaltaan
helpottaa läheisten ahdistusta.
Potilaan vajaa päätöksentekokyky tehohoidossa
Potilaan kyvyttömyys päättää itse hoidostaan on päivystysluonteisessa
tehohoidossa hyvin yleistä. Vaikea sairaus ja sen lääkehoidot horjuttavat
tajuissaankin olevan potilaan arvostelukykyä, ja siksi potilaan
tahdonilmaisuihin pitää hoitoa aloitettaessa ja sen aikana suhtautua
kriittisesti.
Jos potilas ei esitä tai ei kykene esittämään tahtoaan hoitonsa suhteen,
on pyrittävä selvittämään hänen läheistensä kanssa, miten he potilaan tuntien
uskoisivat tämän päättävän kyseisessä tilanteessa.
Lapsella on oikeus osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon
ymmärryksensä puitteissa yhdessä vanhempiensa kanssa. Vanhemmat
eivät kuitenkaan saa käyttää päätösvaltaa lapsen edun vastaisesti. Jos
hoidon rajoittaminen esimerkiksi vanhempien vakaumuksellisin perustein
vähentäisi lapsen mahdollisuuksia selviytyä tilapäisestä hengenvaarasta, pitää
tehohoidon asiantuntijan tehdä päätöksensä lapsen edun mukaisesti. Tällöin
päätöksen perusteina ovat Suomen laki sekä yleiset eettiset periaatteet.
Vanhempia tulee informoida valitun hoitolinjan perusteista.
Tehohoidon rajaaminen
Päätös pidättäytyä tai luopua tehohoidosta tai osasta hoitoja niiden
hyödyttömyyden vuoksi on hoitavan lääkärin vastuulla hänen neuvoteltuaan
hoitotiimin ja muiden hoitoon liittyvien erikoisalojen lääkäreiden kanssa.
Lähtökohtaisesti päätös hoidon rajaamisesta tulee tehdä yhteisymmärryksessä
potilaan kanssa. Jos potilas ei kykene ilmaisemaan tahtoaan, on hänen
läheisiään kuultava sen selvittämiseksi, mikä hänen tahtonsa oletettavasti olisi.
Lääkäri on kuitenkin aina vastuussa lääketieteellisistä ratkaisuista, eikä
yhteisymmärryksen tavoittelu saa johtaa siihen, että potilaalle annetaan
lääketieteellisesti arvioiden perusteetonta hoitoa.
Rajaukset voivat koskea kaikkea tehohoitoa tai vain joitakin toimenpiteitä
ja hoitoja, jolloin potilaan muu tehohoito jatkuu entisellään. Hoidon
rajaamisen seuraukset voivat olla äkillisiä, joten varhainen ja riittävä
tiedottaminen tilanteesta sekä potilaalle että hänen läheisilleen on
välttämätöntä.
Tutkimusten mukaan noin puolet läheisistä ei ymmärrä keskustelussa
saamiaan tietoja diagnooseista, hoidoista tai ennusteesta. Siksi uusi keskustelu
tulee järjestää tarvittaessa jo pian ensimmäisen kohtaamisen jälkeen.
8
9
